Sinnikkyydellä, yrittäjän asenteella ja lukuisilla lisäkoulutuksilla olen alusta asti pyrkinyt saamaan itselleni ja perheelleni niitä tavallisia perheen unelmia ja tehdä oma osuuteni yhteiskunnassa. En halunnut tukia, vaan toimin asioiden eteen. Usein kuitenkin ovet sulkeutuivat nenäni edestä kun muut, jopa vähemmän kouluttautuneet pääsivät haluamiini paikkoihin.
Olen ollut työpaikkakiusattu. Usean vuoden olin töissä kaupan kassalla, mutta halusin edetä työurallani ja siksi kouluttauduin lisää monella tapaa; ammatillisesti, kielenopintojen kanssa, odotin että lapset kasvavat. Olin myös usein ilmaissut esimiehelleni halukkuudestani edetä. Oli luvattu pitää mielessä, mutta yhä uudelleen ja uudelleen koin syrjintää ja ”unohdusta”, muut – vähemmän pätevät, pääsivät haluamiini paikkoihin.
Olin motivoitunut, tehnyt paljon töitä, kouluttautunut, maksanut veroja. Työkaverit ja asiakkaat kiittivät ja kannustivat ja toivat jopa lahjoja hyvästä palvelusta, mutta esimies keksi aina verukkeita, enkä kaikkien niiden vuosien aikana päässyt kassatyöstä eteenpäin.
Lopulta tällainen ohittaminen ja syrjintä alkoi tuntua motivaation laskuna ja väsymisenä sekä passivoitumisena; mitä hyötyä on kouluttautua jos sitä ei voi käyttää hyväkseen. Kuka hyötyy tällaisesta? Tuntui etten ole mitään huonon kohtelun vuoksi. Kukaan ei halunnut puuttua epäkohtiin ja itsetunto laski. Tämä alkoi vaikuttaa omaan käyttäytymiseen ja löysin itsessäni piirteitä, jotka eivät olleet mieluisia ja minulle ominaisia. Myös ympäristö kärsi; perhe, ystävät, yhteiskunta. Sairastuin ja jäin kotiin ja työpaikka maksoi korvaukset. En olisi halunnut jäädä sairaslomalle, mutta ei ollut vaihtoehtoja.
Kuka on vastuullinen työntekijän hyvinvoinnista? Vasta hiljattain tähän on alettu reagoimaan, mutta henkinen hyvinvoinnin puute on vielä erittäin yleistä.
Turhautuminen, motivaation lasku ja uupuminen ei auta ketään.
Vaikka olisi kuinka aktiivinen, syrjitylle tulee tunne ettei siitä ole mitään hyötyä. Maahanmuuttajista sanotaan, etteivät he tee mitään. Useimmat kyllä tekisivät, jos vaan saisivat mahdollisuuden. Kiusattu alkaa syyttää itseään, tuntea itsensä arvottomaksi ja riittämättömäksi – usko itseen murenee. Uskon edelleen, että kouluttautuminen kannattaa aina. Se antaa aina lisätaitoja ja mahdollisuuksia.
Olen henkilökohtaisesti taistellut oman ja perheeni elämän vuoksi ja pyrkinyt tekemään mahdottomista mahdollisia. Olen nyt kahden lapsen äiti, puoliso, yrittäjä, kotoutumisasiantuntija, kaupungin- ja kirkkovaltuutettu. Omista kokemuksista käsin pystyn samaistumaan syrjittyihin ja antamaan työkaluja hyvinvoinnin parantamiseen ja näissä kysymyksissä vaikuttamiseen laajemminkin.
