Kulttuuri kuuluu kaikille – mutta kohtaammeko me todella toisemme?
Olen asunut Suomessa 28 vuotta. Näiden vuosien aikana olen käynyt lukemattomissa konserteissa, festivaaleilla ja teattereissa. Rakastan musiikin energiaa, elävien esitysten tunnelmaa ja sitä tunnetta, kun ihmiset kokoontuvat nauttimaan samasta elämyksestä.
Mutta yhä uudelleen huomaan ajattelevani jotakin muuta.
Kun katselen ympärilleni yleisössä, kuinka moni näyttää tulevan erilaisista taustoista kuin enemmistö? Ja miksi minusta tuntuu niin usein, että heitä on niin vähän?
Olen monesti yksi harvoista tummaihoisista ihmisistä tapahtumassa. En voi päätellä kenenkään taustaa ulkonäön perusteella, mutta toistuva havainto on herättänyt minussa tärkeän kysymyksen.
Suomi on muuttunut 28 vuodessa monimuotoisemmaksi. Miksi tämä monimuotoisuus ei kuitenkaan tunnu näkyvän samalla tavalla konserteissa, festivaaleilla ja teattereissa?
Onko kyse lippujen hinnoista, tiedon puutteesta, tottumuksista vai jostakin muusta?
En kysy tätä syyttääkseni ketään. Haluan ymmärtää, mistä on kyse. Jos kulttuuri kuuluu kaikille, miten voisimme varmistaa, että yhä useampi myös kokee olevansa tervetullut mukaan?
Mikä estää osallistumasta?
Kulttuuritapahtumiin osallistumiseen voivat vaikuttaa monet asiat. Liput voivat olla kalliita, markkinointi ei välttämättä tavoita kaikkia, eikä yksin ole aina helppo lähteä paikkaan, jossa ei tunne ketään.
En halua tehdä oletuksia muiden puolesta. Kaikki eivät ole kiinnostuneita samoista tapahtumista, eikä kenenkään tarvitse olla. Silti olisi tärkeää selvittää, jääkö ihmisiä kulttuurielämän ulkopuolelle siksi, että osallistumisen kynnys on tarpeettoman korkea.
Olen itse yrittänyt edistämään asiaa jakamalla esimerkiksi Helsinki City Festivalin ja Tampere City Festivalin tapahtumia erilaisten Suomessa toimivien yhteisöjen sosiaalisen median ryhmissä, joissa on paljon maahanmuuttajataustaisia ihmisiä.
Festivaalit ovat tällä hetkellä suosittuja, ja tapahtumissa käy yhä enemmän ihmisiä. Suomessa toimii myös merkittäviä kotimaisia tapahtumajärjestäjiä, silti on tärkeää pohtia, miten tapahtumat voisivat tavoittaa entistä monipuolisemman yleisön ja miten erilaisista taustoista tulevat ihmiset saataisiin mukaan nauttimaan yhteisistä kulttuurielämyksistä.
Jaan aktiivisesti myös omissa sosiaalisen median kanavissani Loud’n Live Entertainment Oy:n, yhden Suomen suurimmista kotimaisista tapahtuma-alan toimijoista, järjestämiä muita tapahtumia. Toivon, että mahdollisimman moni löytäisi kiinnostavia tapahtumia ja uskaltautuisi mukaan. En kuitenkaan tiedä, kuinka moni julkaisujeni kautta löytää tiensä tapahtumiin.
Siksi mietin, riittääkö tiedon jakaminen vai tarvitaanko myös uusia tapoja tuoda ihmisiä yhteen.
Kulttuuri vahvistaa hyvinvointia ja yhteenkuuluvuutta
Kulttuuri on paljon enemmän kuin viihdettä. Se tarjoaa iloa, elämyksiä ja vastapainoa arjelle. Se voi vahvistaa hyvinvointia, ehkäistä yksinäisyyttä ja synnyttää uusia ystävyyksiä.
Konsertissa tai festivaalilla voimme jakaa saman kokemuksen riippumatta siitä, missä olemme syntyneet tai mitä kieliä puhumme. Musiikki ja taide voivat yhdistää ihmisiä, jotka eivät muuten ehkä koskaan kohtaisi.
Myös kotoutuminen on paljon muutakin kuin kielen oppimista, opiskelua ja työllistymistä. Se on mahdollisuutta osallistua yhteiseen elämään, löytää yhteisöjä ja tuntea kuuluvansa yhteiskuntaan.
Kun ihmiset kohtaavat myös vapaa-ajalla, syntyy mahdollisuuksia rakentaa luottamusta, ystävyyksiä ja yhteistä ymmärrystä.
Siksi kulttuuriin osallistumisen mahdollisuudet ovat tärkeä osa yhteisöllistä ja hyvinvoivaa yhteiskuntaa.
Miten voisimme tehdä enemmän?
Vastuu yhteisestä kulttuurielämästä kuuluu meille kaikille.
Kaikki ovat tervetulleita mutta miten tavoitamme yhä useampia?
Tapahtumajärjestäjille on tärkeää, että yleisö viihtyy, nauttii elämyksistä ja voi osallistua turvallisesti. Kulttuuritapahtumat tuovat iloa ihmisille, työllistävät ja tuottavat myös taloudellista hyötyä ympäröivälle yhteiskunnalle.
Kun tapahtumiin ovat tervetulleita kaikki, jotka kunnioittavat muita ja käyttäytyvät asiallisesti, lähtökohta on hyvä.
Mutta voisimmeko tehdä vielä enemmän sen eteen, että mahdollisimman moni myös löytää tapahtumat?
Tapahtumajärjestäjien ja erilaisten yhteisöjen välinen yhteistyö voisi auttaa tavoittamaan uusia yleisöjä. Tietoa tapahtumista voitaisiin jakaa nykyistä monipuolisemmissa kanavissa, ja osallistumisen mahdollisia esteitä voitaisiin selvittää suoraan ihmisiltä itseltään.
Me jokainen voimme myös kutsua muita mukaan ja jakaa tietoa kiinnostavista tapahtumista.
Kyse ei ole siitä, että tapahtumajärjestäjien pitäisi vastata kaikkien ihmisten osallistumisesta. Kyse on siitä, että voisimme yhdessä löytää uusia mahdollisuuksia kohtaamisille.
Tavoitteena ei ole järjestää erillisiä tapahtumia kaikille ryhmille, vaan luoda mahdollisuuksia kohdata samoissa tilaisuuksissa. Voimme nauttia samoista elämyksistä, vaikka taustamme olisivat erilaiset.
Kohtaaminen vaatii halua osallistua, mutta myös mahdollisuuksia ja tunnetta siitä, että on tervetullut.
Haluan itse olla mukana rakentamassa siltoja erilaisten ihmisten ja kulttuuritapahtumien välille. Uskon, että pienilläkin teoilla voi olla merkitystä, kun ihmiset ja yhteisöt löytävät toisensa.
Millaisen yhteiskunnan haluamme?
En tiedä, miksi oma havaintoni kulttuuritapahtumien yleisöistä on sellainen kuin on. En myöskään halua yleistää yksittäisten kokemusteni perusteella.
Haluan kuitenkin nostaa asian esiin, koska uskon, että kulttuuri voi auttaa meitä rakentamaan yhteisempää Suomea.
En halua, että erilaisista taustoista tulevat ihmiset elävät rinnakkain mutta kohtaavat toisiaan harvoin. Haluan yhteiskunnan, jossa ihmisillä on mahdollisuus osallistua, voida hyvin ja löytää paikkansa myös yhteisten kulttuurielämysten kautta.
Ehkä muutos alkaa siitä, että uskallamme kysyä ja kuunnella tekemättä oletuksia toistemme puolesta.
Entä sinä?
Käytkö konserteissa, festivaaleilla tai teattereissa? Millaisia ihmisiä kohtaat näissä tapahtumissa? Mikä voisi helpottaa erilaisten ihmisten osallistumista?
Haluaisin kuulla kokemuksiasi ja ajatuksiasi. Uskon, että avoimella keskustelulla voimme löytää uusia tapoja tehdä kulttuurielämästä saavutettavampaa ja yhteisempää.