Mitä ihmettä? Onko hauskanpito syntiä?
Tämä kesä oli minulle poikkeuksellisen hyvä ja mielenkiintoinen. En pitänyt lomaa, vaan keskityin työntekoon – arkipäivät ja usein myös viikonloput kuluivat työn parissa. Huolehdin kuitenkin hyvinvoinnistani ja järjestin aikaa rentoutumiselle sekä ystävien tapaamisille. Kesän aikana pääsin nauttimaan festareista, baari-illoista ja ystävien juhlissa vietetystä ajasta – jokainen hetki oli täynnä iloa ja merkitystä.
Valitettavasti kesän viettoni herätti myös kritiikkiä. Olen saanut useita kommentteja siitä, että olen ollut viikonloppuisin ulkona ja jakanut kuvia somessa. Se sai minut pysähtymään ja miettimään: tekeekö ulkona käyminen ja hauskanpito minusta jotenkin ”pahan” ihmisen?
Ensinnäkin, sana juhliminen kuulostaa rajulta. Totuus on, että vaikka vietän aikaa ystävien ja verkostojen kanssa, se ei aina ole juhlimista. Minulla on upea ystäväpiiri ja laaja verkosto erilaisia toimijoita, joista olen ylpeä. Se, että minut kutsutaan tapahtumiin, on minulle kunnia ja osoitus arvostuksesta. Nämä ihmiset eivät ole vain juhlakavereita. He ovat tukeneet minua unelmissa, ongelmissa ja arjessa.
Ei ole ollut helppoa tulla uuteen maahan ja aloittaa alusta. Olen joutunut sopeutumaan, rakentamaan elämääni pala palalta ja opettelemaan suomalaisuutta. Olen kuitenkin ollut rohkea: kouluttauduin, perustin yrityksen, perustin perheen ja olen kahden upean nuoren äiti. Yritykseni kasvaa, toimin luotettavana kirjanpitäjänä ja tulkkina, ja olen monessa mukana. Vapaa-ajallani teen myös politiikkaa ja vapaaehtoistyötä.
Olen luonteeltani iloinen, ahkera, rohkea, sosiaalinen ja aikaansaava. Miksi siis minun pitäisi hävetä sitä, että lähden välillä ulos?
Pitkään en edes käynyt missään, sillä keskityin täysin perheeseen, työhön ja arkeen. Olen ollut aina läsnä, kun lapseni ovat tarvinneet minua kotona, kouluissa ja heidän harrastuksissaan. Olen kiitollinen, että sain kasvattaa heidät aikuisiksi ja antaa heille parhaan mahdollisen tuen. He harrastivat vaativaa urheilulajia ja menestyivät kilpaurheilijoina, mikä vaati paljon sekä heiltä että minulta äitinä.
Nyt nautin siitä, että voin viettää aikaa ystävien kanssa, tukea heidän uraansa ja verkostoitua yhä enemmän. Se on osa sitä, kuka olen – aktiivinen, utelias ja yhteisöjä rakentava.
Ehkä tämä herättääkin isomman kysymyksen: onko edelleen olemassa ajatus, että äidillä ei saisi olla omaa elämää? Että äidin kuuluisi olla vain kotona? Itse en ajattele niin. Minulla on sama oikeus kukoistaa naisena – oli se sitten keittiössä ruokaa laittaessa tai ystävien kanssa tanssilattialla.
Näiden pohdintojen jälkeen voin hyvällä omallatunnolla todeta: kyllä, minut tullaan jatkossakin näkemään tapahtumissa ja ystävien seurassa. Ja aivan yhtä hyvin seuraava postaus voi olla minusta siivoamassa kotona.
Olen äiti ja yrittäjä – mutta olen myös nainen. Ja minulla on oikeus nauttia elämästä.
Kiitos kaikille upeille ihmisille, jotka annatte minulle mahdollisuuden kukoistaa ja nauttia elämästä. Olette minulle äärimmäisen tärkeitä ja korvaamattomia. Love you so much 🤎