Onko tämä miehesi auto? – Miksi naisen menestystä pitää yhä selitellä vuonna 2026?
Miksi naisen itsenäisyys on joillekin edelleen niin vaikea sulattaa? Miksi meidän täytyy yhä selitellä saavutuksiamme, taloudellista asemaamme tai omaisuutemme alkuperää?
Jäin pohtimaan tätä luettuani Jasmini Harkimon kirjoituksen Ilta-Sanomien kansihaastattelunsa herättämistä kommenteista. Hän nosti esiin kiinnostavan ja ärsyttävän ilmiön: miksi menestyneen miehen rinnalla on niin vaikea hyväksyä naista, joka on itsekin taloudellisesti riippumaton ja menestynyt omilla ansioillaan?
Valitettavasti tunnistan tämän saman ilmiön erittäin hyvin myös omasta arjestani.
Olen maahanmuuttajataustainen nainen ja yrittäjä. Vuosien varrella olen saanut kuulla kommentteja, jotka ovat välillä huvittaneet, mutta useimmiten laittaneet miettimään.
Kun ajan omalla autollani, joku saattaa kysyä: ”Onko tämä miehesi auto?”
Kun käyn ostoksilla, saatetaan udella: ”Eikö miehesi maksa?”
Nämä kysymykset ohittavat kaiken sen, mitä todellisuudessa tapahtuu taustalla. Kuka näistä kysyjistä näkee pitkät työpäivät, jatkuvan epävarmuuden sietämisen, yrittämisen riskit ja ne hetket, jolloin on pitänyt vain jatkaa eteenpäin, vaikka on väsyttänyt?
Minä teen joka ikinen päivä töitä tavoitteideni ja yritykseni eteen. Kaiken takana on oma sinnikkyyteni ja haluni rakentaa itsenäinen polku. Minun ei pitäisi – enkä minä halua – joutua todistelemaan kenellekään, että olen ansainnut omat saavutukseni.
Naisen arvo ei ole puolison ansioluettelo
Miksi naisen menestystä peilataan yhä kumppanin kautta? Kun kerroin ystävälleni, että minua teki mieli kirjoittaa tästä aiheesta, hän vastasi minulle jotain todella pysäyttävää: ”Ja miksi et kirjoittaisi. Olet yrittäjä ihan omilla avuilla. On tärkeää, että nainen voi menestyä ja tulla omillaan toimeen vaikka on naimisissa.”
Hän osui aivan asian ytimeen. Parisuhde on parhaimmillaan upea voimavara ja tasavertainen tiimi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että naisen omat saavutukset lakkaisivat olemasta hänen omiaan tai sulautuisivat osaksi puolison lompakkoa. Naisen arvo ei määräydy kumppanin varallisuuden perusteella, eikä kenenkään taustan pitäisi määritellä sitä, kuinka korkealle elämässä voi yltää.
Äitien taistelu, tyttärien tulevaisuus
Tämä asia koskettaa minua syvästi myös äitinä. Minulla on kaksi nuorta tytärtä, jotka opiskelevat ahkerasti ja rakentavat omaa tulevaisuuttaan. Olen heistä äärimmäisen ylpeä. Toivonkin, että he saavat aikuisina toteuttaa unelmiaan ilman niitä samoja ennakkoluuloja, joita itse olen kohdannut.
En halua, että heidän osaamistaan kyseenalaistetaan sukupuolen, taustan tai parisuhteen perusteella. Haluan, että he voivat olla ylpeitä työstään ilman jatkuvaa tarvetta puolustella paikkaansa pöydässä.
Paperilla tasa-arvoinen, käytännössä jotain muuta?
Elämme vuotta 2026. Puheissamme vilisevät termit kuten tasa-arvo ja yhdenvertaisuus, mutta miksi itsenäinen ja menestyvä nainen on edelleen ilmiö, jota pitää selitellä ja perustella?
Tasa-arvo ei ole vain sitä, että meillä on teoriassa samat mahdollisuudet. Se on sitä, että meitä arvostetaan aidosti tekojemme, osaamisemme ja työmme perusteella.
Naisen menestys kuuluu naiselle itselleen. Hänen tarinansa on hänen omansa. Haluan elää yhteiskunnassa, jossa tämä on itsestäänselvyys – ei jotain, josta pitää erikseen taistella.
Jos siis puhumme tasa-arvosta vuonna 2026, miksi naisen itsenäisyys pitää yhä edelleen kyetä kyseenalaistamaan?
”Lähde: Ilta-Sanomat, Jasmin Harkimon kansihaastattelu.
https://www.is.fi/viihde/art-2000012329313.html?utm_term=Autofeed&utm_medium=Toimitus&utm_campaign=is_echo&utm_source=Facebook&fbclid=IwdGRleAVTFLlleHRuA2FlbQIxMQBwZG9mBWZkaWQWURVnVU7lYcqXCs4Z7K0f9y8PRGccPnNydGMGYXBwX2lkCjY2Mjg1NjgzNzkAAR-ZcrQoqK58RorX3qn6HIRzAMJAEI5LOq0YivdJYteDCqS72KmXyxy0N7GJeg_aem_oLVE1_knY4EkSM3QTg-cJw#Echobox=1793333681