Rehellisyys ja inhimillisyys eivät ole vaihtoehtoja
Maahanmuutosta pitää pystyä puhumaan rehellisesti mutta myös inhimillisesti. Olen itse tullut Suomeen pakolaisena ja rakentanut tänne oman elämäni. Olen saanut mahdollisuuden opiskella, tehdä töitä ja ryhtyä yrittäjäksi. Tiedän omasta kokemuksestani, kuinka paljon turvallisuus, koulutus ja mahdollisuus tehdä työtä voivat merkitä ihmisen tulevaisuudelle.
Siksi haluan osallistua maahanmuutosta käytävään keskusteluun. Aiheesta pitää voida puhua avoimesti ja rehellisesti ilman, että keskustelu muuttuu vastakkainasetteluksi tai ihmisten leimaamiseksi.
Liike Nytin puheenjohtaja Harry Harkimo esitti syyskuussa 2026, että maahanmuuttoa pitäisi rajoittaa 10 000 henkilöön vuodessa. Hän perusteli ehdotustaan Suomen taloustilanteella, työttömyydellä ja tekoälyn vaikutuksilla työpaikkoihin. Esityksen mukaan raja koskisi myös humanitaarista maahanmuuttoa.
Suomen taloudellisesta kantokyvystä ja maahanmuuton määrästä pitää voida keskustella vakavasti. En kuitenkaan usko, että yksi kaikille maahanmuuton muodoille asetettu vuosikatto ratkaisee Suomen haasteita.
Työperäisen maahanmuuton tarkoituksena on vastata yritysten työvoima- ja osaajatarpeisiin. Kansainväliset opiskelijat puolestaan tulevat hankkimaan koulutusta ja voivat myöhemmin jäädä osaksi Suomen työmarkkinoita. Humanitaarinen suojelu perustuu kansainvälisiin velvoitteisiin ja ihmisten tarpeeseen saada turvaa sodalta tai vainolta. Näitä kolmea ilmiötä ei pitäisi käsitellä yhtenä kokonaisuutena, koska niiden tavoitteet ja perusteet ovat erilaiset.
Työ, yrittäjyys ja Suomen talous on otettava vakavasti
Yrittäjänä tiedän, kuinka tärkeää yritysten toimintaedellytysten turvaaminen on Suomen taloudelle. Yritykset luovat työpaikkoja, investoivat ja maksavat veroja, joilla rahoitetaan myös yhteisiä palveluitamme.
Suomessa on työttömyyttä, mutta samalla eri aloilla ja alueilla tarvitaan osaavaa työvoimaa. Maahanmuuttopolitiikassa on huomioitava sekä yritysten todelliset osaajatarpeet että Suomessa jo asuvien ihmisten mahdollisuudet työllistyä.
Työperäisen maahanmuuton pitää vastata todelliseen tarpeeseen. Työllistymistä voidaan edistää vahvistamalla suomen ja ruotsin kielen opetusta, nopeuttamalla osaamisen tunnistamista ja työmarkkinoille pääsyä sekä tiivistämällä yritysten ja koulutuksen järjestäjien yhteistyötä.
Myös yrittäjyys voi tarjota väylän työllistymiseen ja uuden luomiseen. Tavoitteena pitää olla yhteiskunta, jossa ihmisillä on mahdollisuus tehdä työtä, elättää itsensä ja osallistua yhteisten palveluiden rahoittamiseen.
Kotoutuminen edellyttää mahdollisuuksia ja vastuuta
Kotoutuminen ei tapahdu itsestään. Suomen tai ruotsin kielen oppiminen, koulutus, työ ja yhteisöihin pääseminen ovat keskeisiä edellytyksiä itsenäisen elämän rakentamiselle.
Kielen oppimista pitää tukea heti maahan saapumisesta lähtien. Pelkkä kurssi ei riitä, vaan ihmiset tarvitsevat mahdollisuuksia käyttää kieltä arjessa, opinnoissa ja työelämässä.
Myös segregaatiota eli asuinalueiden eriytymistä on ehkäistävä. Koulujen ja asuinalueiden eriytyminen ei saa heikentää ihmisten mahdollisuuksia oppia toisiltaan ja osallistua yhteiskuntaan.
Yhteiskunnan tehtävänä on luoda kotoutumiselle toimivat edellytykset, mutta vastuu kuuluu myös maahanmuuttajille. Suomen lakeja on noudatettava ja yhteisiä sääntöjä kunnioitettava. Jokaisen tulee omien mahdollisuuksiensa mukaan pyrkiä koulutukseen, työhön ja aktiiviseen osallistumiseen.
Kotoutumisen onnistumista pitää myös seurata. Jos työllistyminen viivästyy tai palvelut eivät tuota tuloksia, toimintatapoja on arvioitava ja korjattava.
Humanitaarinen suojelu ei ole sama asia kuin työperäinen maahanmuutto
Pakolaiset joutuvat jättämään kotinsa esimerkiksi sodan tai vainon vuoksi. Suomi on sitoutunut kansainvälisiin velvoitteisiin, jotka koskevat suojelua tarvitsevia ihmisiä. Suojelun tarvetta ei voida arvioida yksinomaan taloudellisen hyödyn tai työllistymisen perusteella.
Tämä ei tarkoita, etteikö humanitaarisen maahanmuuton kustannuksista, järjestelmän toimivuudesta tai kotoutumisen tuloksista voisi keskustella kriittisesti. Julkisia varoja on käytettävä vastuullisesti, ja järjestelmien pitää toimia sekä ihmisten että yhteiskunnan kannalta.
Suomen pitää voida harjoittaa hallittua maahanmuuttopolitiikkaa ja arvioida sen vaikutuksia talouteen, työllisyyteen ja palveluihin. Samalla kansainvälisistä velvoitteista ja suojelua tarvitsevien ihmisten oikeuksista on pidettävä kiinni.
Inhimillisyys ei tarkoita ongelmien sivuuttamista, eikä taloudellinen vastuu tarkoita sitä, että ihmisten hätä pitäisi unohtaa.
Tarvitsemme vastuullisia päätöksiä, emme vain yhtä lukua
Maahanmuuton määrää koskevassa keskustelussa on tärkeää kysyä, millaista maahanmuuttoa Suomi tarvitsee ja kuinka paljon pystymme vastaanottamaan. Päätösten on perustuttava tietoon Suomen taloudellisesta tilanteesta, työmarkkinoiden tarpeista, julkisen talouden kantokyvystä ja kansainvälisistä velvoitteista.
Yksi vuosittainen henkilömäärä ei yksin kerro, toimiiko maahanmuuttopolitiikka. Tarvitsemme selkeät tavoitteet, toimivat palvelut ja säännöllistä arviointia siitä, miten ihmiset työllistyvät, oppivat kieltä ja pääsevät osaksi yhteiskuntaa.
Suomen etu ja ihmisten oikeudet eivät ole automaattisesti vastakkaisia. Vastuullisen politiikan tehtävänä on sovittaa yhteen taloudelliset realiteetit, yhteiskunnan turvallisuus ja ihmisarvon kunnioittaminen.
Jokaisen tilaston takana on ihminen
Kun saavuin Suomeen pakolaisena, olin yksi tilastoista. Vuosien aikana olen opiskellut, tehnyt työtä, ryhtynyt yrittäjäksi ja osallistunut suomalaisen yhteiskunnan rakentamiseen.
Oma elämäni on osoittanut, kuinka paljon turvallisuus, koulutus, kielitaito, työ ja yrittäjyys voivat merkitä ihmisen tulevaisuudelle. Samalla ymmärrän, ettei maahanmuuton haasteita voida ratkaista pelkästään yksittäisten ihmisten tarinoiden perusteella. Tarvitsemme tietoa, realistista tilannekuvaa ja vastuullisia päätöksiä.
Suomella on oikeus huolehtia taloudellisesta kantokyvystään ja harjoittaa hallittua maahanmuuttopolitiikkaa. Samalla meidän on kannettava vastuumme niistä ihmisistä, jotka tarvitsevat kansainvälistä suojelua.
Rehellisyys ja inhimillisyys eivät ole vaihtoehtoja. Toimiva maahanmuuttopolitiikka tarvitsee molempia.